Kyllönen, Luonto, leipä ja valta

Ruotsin kuninkaan Kaarle XI:n lähettämät kaskimiehet valloittivat Koillis-Suomen erämaita Ruotsin kruunulle 1670-luvulta 1800-luvun puoliväliin, jolloin valtakunnan raja merkittiin Paanajärven itäpäähän. Nyt kaskenpoltto kiellettiin ja kuusamolaisten oli pureuduttava pelto- ja niittytalouteen. 1850- ja 1860-lukujen katovuodet romahduttivat kaskitalouden: tuli vakava viljapula. Viljaa, jauhoja ja rahaa näiden ostoon oli hankittavamonenlaisin keinoin ja kaukaa. Työn perässä mentiin Vienaan, Kuollaan ja Jäämeren rannalle. Kuusamolaisia jäi noihin “kolonioihin” pysyvästi asumaan ja toimimaan kaupan välittäjinä Kuusamon ja “siirtokuntien” kesken. Voita, jääsiikaa, lihaa, talia, taljoja, lintuja, eläviä poroja, hevosia ja lehmiä myytiin ja vietiin Norjaan, Vienaan, Ouluun ja aina Pietariin asti. 1880-luvulla löi meijeritalous läpi Kuusamossa, pellot ja niityt laajenivat, ja kun isojakoasetus annettiin 1898 kuusamolaiset pääsivät myymään metsää.