Rousseaun viimeisinä elinvuosinaan kirjoittama, postuumisti julkaistu teos "Yksinäisen kulkijan mietteitä" on hänen elämänsä ja tuotantonsa päätepiste ja yhteenveto. Se koostuu kymmenestä esseeluontoisesta luvusta, joissa tekijä on milloin tunnustuskirjailija, kaunokirjailija, filosofi, moraalin ja uskonnon pohdiskelija, luonnontieteilijä, yhteiskuntakriitikko, milloin ulkoilmassa käyskentelevä luonnon tarkkailija ja uneksija sekä vainotuksi itsensä kokeva ja vainottu ajattelija. Kävelyretkillään Pariisin liepeillä ja Sveitsin vuoristossa Rousseau haltioituu luonnosta, kerää kasveja ja tekee havaintoja kanssaihmisistään ja kansanihmisistä, muun muassa lapsista. Hän pohtii hyvettä, valehtelun olemusta ja hyväntekeväisyyttä. Kirja sisältää kuvauksia luonnosta, kirjoittajan sielunliikkeistä ja onnellisuudesta, uneksunnan ihanuudesta, mielenrauhasta, yksin olemisesta. Yleisten ja omaan itseen kohdistuvien pohdiskelujen välissä on elokuvanomaisen tarkasti piirrettyjä kohtauksia, eloon herätettyjä muistikuvia kirjoittajan elämästä. Tyylilaji vaihtelee runollisesta filosofiseen.