Juvonen, Vihreä kivi

Emili tulee koulusta kotiin ja huomaa, että koti on tyhjä. Sieltä puuttuvat äiti, televisio ja olohuoneen matto. Oluet ja viinipullot ovat poissa. Emilin huoneesta on kadonnut radio ja maastopyörä. Emili tietää kokemuksesta, että vaikeudet alkavat siitä, jos aikuiset saavat tietää, että hän on yksin kotona. Aamulla hän lämmittää vähän maksalaatikkoa ja menee ulos. Kioskin Ilse kertoo nähneensä, miten heidän tavaroitaan pakattiin autoon jonka kyljessä luki Pekkisen muutto ja kuljetus. ”Ai. Minulla on uusi kiltti, täti toi sen Skotlannista”, vastaa Emili. Kadonneen äidin etsiminen on parempi hoitaa lasten kesken. Lumooja ja hänen henkivartijaksi palkkaamansa Kostneri sekä Kirjailija, Saippua, Tokio ja Emili pitävät kokouksen, jossa he suunnittelevat seuraavaa siirtoa. Vihreä kivi on kannen karttoineen toisaalta jännittävä seikkailukirja lapsille ja varhaisnuorille, mutta aikuinen lukee sitä toisenlaisella katseella. Aila Juvonen on taidokkaasti kuvannut lapset niin, että sukupuoli, ikäerot ja aikuisten mielestä ”häiriöt” on häivytetty; hän löytää lapsista heidän syvemmän persoonallisuutensa ja omintakeisen ajattelutapansa. Opettavaista sävyä kerronnassa ei ole häivääkään, vaikka Juvonen on tullut tunnetuksi Skidikantti ohjelman kehittäjänä ja kouluttajana. ”Luonnon viisaus on sitä, että se pitää huolen riittävän suuresta variaatiosta ihmiskunnassa. Vain siten ihminen lajina säilyy. Minun elämäntehtäväkseni on avautunut erilaisuuden voiman tukeminen ja tutkiminen. Tästä kiinnostuksen kohteesta syntyi työni ja kertomusteni sisältö”, kertoo Juvonen.