Kervinen, Aikansa kutakin - Libyassa

"Lähtisikö isäsi Libyaan?" Poika vastasi isänsä puolesta myöntävästi. Sillä tavalla kirjoittaja joutui miehineen pohjoisafrikkalaiseen öljymaahan. Elämänmenoa siellä voisi kuvata sanalla riisuttu. Kaupoista ei saanut juuri mitään. Päivittäistavaroita kananmunia, leipää, lihaa, hedelmiä, pesuaineita yms. joutui jonottamaan. Niistä jopa tapeltiin. Musta Pörssikin kukoisti. Joskus kauppoihin ilmestyi juustoa, mutta ovella seisoi synkeä lappu: "This is only for libyans". Kaiken takana oli länsimaitten julistama kauppasaarto. Saarroksiin joutunut Libya oli vetänyt päälleen terroristivaltion leiman. Yhdeksään Libyan kuukauteen mahtui yhtä ja toista amerikkalaisten rakettihyökkäyksestä maanomistuskirjojen polttoon, kuukausien karsimisesta koulujen sulkemiseen. Talouden alamäki jyrkkeni jatkuvasti. Pelättiin ja hamstrattiin. Myös kierrätys, jopa roskatunkioita kaivelu, muodostui yleiseksi hankintatavaksi. Ajallisella ja paikallisella etäisyydellä on se hyvä puoli, että se selkiinnyttää, auttaa antamaan anteeksi, jopa ymmärtämään. Toisinajattelu oli ja on yhä Libyassa vaarallista. Jos seuraa uutisia Libyasta, huomaa, ettei siellä kovinkaan moni asia ole vuosien vieriessä miksikään muuttunut.