Toukonen, Vuodet villiintyvät takanani

Marja Leena Toukonen tekee esikoisrunokokoelmassaan matkan siihen kiellettynä ja vaarallisena pidettyyn maastoon, joka on tehty luopumisesta, kuolemasta ja vanhenemisesta. Naiseuden ja äitiyden risti on painava, mutta rakas. Sukupolvien ketjussa esiäidit seuraavat kertojaa katseillaan ja ottavat hänet joukkoonsa. Siinä joukossa kertoja alkaa syntyä uudelleen, nähdä ääriviivansa uudella tavalla, antautuu eläväksi. "Elämä synnyttää minussa ja minä laajenen vuosirenkaina puun rungossa. Katselen pimeyttä ja varjoja, etsin sanoja. Sanattoman rajalla joudun kääntymään ja palaamaan. Seison vakaasti auringon viistossa valossa, olen minä - mitään poistamatta, mitään lisäämättä." Toukoselta on ilmestynyt aiemmin kaksi tietokirjaa. Hän on filosofian lisensiaatti ja toimii kirjoittamisen ohella valmentajana ja kouluttajana.