Aho, Muistelmia vuosien takaa

Lapsuudessani kulkivat käsikkäin köyhyys ja nöyryys. Töitä ei ollut saatavilla. Jos niitä sattumoisin ilmaantui, niin ne olivat useimmiten palkattomia talkootöitä. Vaikka talkoilla tehtiin, niin täysin palkatta ei jääty, sillä puintitalon isäntä saattoi myllymatkallaan nakata mökinmiehelle jauhosäkin puintipalkaksi. Joku toinen toi perunoita, tai naapurin emäntä kiikutti iltapuhteella höyryävän rieskan. Nykyisin sanotaan, että naapuripolut eivät saisi ruohoa kasvaa. Eiväthän ne kasvakaan, kun pihanurmikot parturoidaan traktorileikkureilla. Toisaalta kuitenkin polut ruohottuvat, kun naapurit tuskin tuntevat toisiaan, sati sitten tervehtivät. Kun olin pieni poikanen, pihallamme kukkaset kukoistivat, kimalaiset pöristelivät, perhoset liitelivät ja ruohikossa heinäsirkat sirittelivät. Minä kuuntelin sirkkoja ja kellin päivänpaisteessa niittykukkien keskellä katsellen poutapilvien lipumista. Vaikka lapsuus oli usein puutetta, sairautta, nälkää ja vilua, ihmiset olivat tyytyväisiä, sillä he eivät olleet parempaan tottuneet.