Herrera, Maailmanlopun merkit

Maailmanlopun merkit on yksi kiinnostavimmista 2000-luvulla julkaistuista espanjankielisistä romaaneista. Romaani kasvaa realistisista mytologisiin mittoihin. Kirja on on vetävä ja viihdyttävä kertomus Meksikon ja Yhdysvaltain välisestä rajaseudusta ja alueen laittomuuksista vähän samaan tyyliin kuin Roberto Bolañon 2666 tai Cormac McCarthyn teokset. Makina, vanhassa hopeakaivostaajamassa tarinaan astuva nuori nainen, on oppinut selviytymään väkivaltaisessa machokulttuurissa. Hän ylittää Rio Granden kuin Styxin virran ja vaeltaa autiomaassa. Hän jättää elämänsä Meksikossa etsiäkseen Yhdysvaltoihin kadonnutta veljeään. Hänellä on mukanaan kaksi salaista lähetystä; yksi äidiltä veljelle, ja toinen alamaailmalta alamaailmalle. Ihmisten mielessä ja kielessä tapahtuu järisyttäviä muutoksia heidän ylitettyään rajan, varsinkin kun paluuta ei enää ole. Makina itsekään ei ole immuuni identiteetin muutokselle, vaikka hänessä on myyttisen sankarin piirteitä. Kirjan teemat sopivat hämmästyttävän hyvin Euroopankin nykytilanteeseen. Meksikolaissyntyinen Yuri Herrera (s. 1970) on Berkeleyssä, Kaliforniassa väitellyt kirjallisuuden tohtori, joka asuu New Orleansissa, Louisianassa. Kirjan suomentaja Einari Aaltonen on suomentanut myös Herreran debyyttiromaanin Kartellin trubaduuri (Sammakko, 2015). Aaltonen on tunnettu mm. ansiokkaista Roberto Bolaño- ja Arthur Rimbaud -suomennoksistaan.