Valkeameri, Ikoni katsoo maalaria

Ikoni katsoo maalaria on toteutuspohdintoja ja rukousmietteitä ikoneita maalatessa, se ei ole tekniikan kirja. Kirjassa on 25 ikonien syntytarinaa, 65 kuvaa, 196 sivua. Ikonit tehdään rukousta varten, mutta missään ei sanota, että pitäisi rukoilla synkistellen. Kirja on iloinen ja vilkas, mutta onko mitään intiimimpää kuin paljastaa rukouselämänsä? Pyhät eli pyhimykset, joita maalataan, ovat rukouksen kohteina. Pyhiltä pyydetään esirukouksia ja rukoillaan heidän kanssaan. Parhaimmillaan syntyy henkinen dialogi. Ikoni pyhästä katsookin maalaria, katsojaa. Ikoneita rakastetaan yli kirkkokuntaymmärrysten, ne ovat yhteistä perintöä, mutta Valkeameren ote on ihan omanlaisensa. Hän on itseironinen ja räväkkä, hän viljelee huumoria luottaen siihen, että Taivas hymyilee. Kukas sen huumorintajun loi! Taivaan Isän taaperot on luotu iloa varten. Harmaan kireä usko ei ole asian ytimessä. Ilo on. Kirjan nimi olisi voinut olla myös Iloinen ikonikirja. Miksei se ole? Koska monella on oivaltamatta, miten syvällistä ilo on.