Raisiolainen SIG teki läpimurron debyyttisinglellään ”Tiina menee naimisiin” kesällä 1980. Suoraan tähtitarhaan noussut bändi tehtaili seitsemän vuoden aikana lisää hittejä, mutta kirkkain huippu jäi saavuttamatta. Aina oli joku edellä. Pelle, Eput, Yö tai Dingo. Jättihitit ”Vuosisadan rakkaustarina”, ”Ludvig van Beethoven” sekä ”Hyvää syntymäpäivää” henkivät suomalaisille 80-luvun nostalgiaa. Moni mieltääkin SIGin pelkästään 80-luvun bändiksi. Menestysaikojen kokoonpanon hajoamisen jälkeen mielisairaanhoitajaksi valmistunut yhtyeen laulaja ja keulahahmo Matti Inkinen teki mm. soolouraa, pyöritti 90-luvulla turkulaista ja äänekoskelaista SIG-kokoonpanoa, kunnes vuosituhannen alussa palasi yhteen kultakauden soittajien kanssa. Raisiolainen SIG saattaisi olla yhä edelleenkin kasassa, jos bändin ura ei olisi päättynyt Matti Inkisen sairastumiseen ja traagiseen kuolemaan vuonna 2009. Portaat purppurasumuun on yli 40 haastattelun ja lukuisten lehtiartikkeleiden avulla kasattu teos yhdeksän pitkäsoittoalbumia julkaisseesta SIG-yhtyeestä. Tarina kuljettaa yhtyettä treenikämpältä keikoille ja studioon, videokuvauksiin Pariisiin, ystävyyskaupunkimatkalle Ruotsiin sekä omiin synttärijuhliin Viroon. Kirjassa pohditaan bändin hölmöjä kohelluksia, mutta myös liiketaloudellisia ratkaisuja, joissa SIG oli edelläkävijä. Portaat purppurasumuun on SIG-yhtyeen tarina, mutta se on myös kertomus kaveriporukasta, josta yksi poistui kaikkien järkytykseksi liian aikaisin. Aku-Tuomas Mattila (s. 1971) on turkulainen SIG-fani ja musiikkijournalisti, joka päivällä pohtii kansainvälistä liiketoimintaa ja illalla moniottelee populaarikulttuurin parissa.