Nivalainen, Kylä eli elämäänsä

Kun yläsavolaisessa maalaismaisemassa asuva tai lomaileva eläkeikään ehtinyt ihminen hiljentyy joskus hektisestä kiireestään, hän kuulee jotakin kummaa: ei mitään muuta kuin tuulen suhinan puissa ja ehkä lintujen laulun. Kumma on siinä – ja se nousee alitajunnasta tietoisuuteen – että mistään ei kuulu enää hänelle lapsuudestaan, nuoruudestaan ja aikuisiästään tuttuja kylän elämisen ääniä. Ei kuulu lehmien ammumista, lammasten määintää, kanojen kotkotusta, hevosten hirnuntaa, ei heinäkuun...