Jansson, Teatteri ja draama työn oppimismuotoina

Satu-Mari Jansson on tutkinut teatteria ja draamaa työn oppimismuotoina organisaatiokonteksteissa. Usein organisaatioiden toiminnan ja henkilöstön kehittämisessä ihmisen psyyke ja tunne-elämä pidetään erillään toisistaan. Psyykeen ja tunne-elämän erillisyys on johtanut siihen, että toiminnan muutoksessa pyritään jakamaan tietoa kuin hyödykettä, jonka ajatellaan siirtyvän sellaisenaan ihmiseltä toiselle. Tässä vallitsevassa tavassa kehittää toimintaa ei oteta huomioon sitä, että ihmiset rakentavat keskenään uutta tietoa tuodessaan henkilökohtaiset tietonsa, motiivinsa ja tunteensa osaksi yhteistä ongelmanratkaisua. Tässä tutkimuksessa väitetään, että työelämän kehittämisen haasteiden edessä organisaatiot tarvitsevat laaja-alaisempia menetelmiä voidakseen vastata haasteisiin, joita työnteon muuttuminen tuo mukanaan. Ihmisten tunteet ja ajattelu ovat jakamattomassa yhteydessä keskenään, ja siksi toiminnan muutoksessa myös ihmisten motiivit ja tunteet tulisi yhtä lailla huomioida. Tässä työssä esitetään, että työelämän uudistumisen haasteiden ratkomisessa taiteella ja erityisesti teatterilla ja draamalla on mahdollista tuoda yhteen tieto, tunteet ja motiivit sekä kyky virittää koko persoonallisuuden käsittävää oppimista. Teatterissa ja draamassa luodaan merkityksiä tekemällä ja käsiteltävälle aiheelle annetaan muoto, joko fyysisesti, visuaalisesti tai kinesteettisesti. Ilmiön tutkimisessa sovelletaan toiminnan teoriaa, kehittävää työntutkimusta ja taidetta keskenään. Teatteria jäsennetään intervention kohteena ja toisaalta myös teatteria interventiona.