Vepsä, Oikeuden hakijat - tutkimus Vaasan hovioikeuden perustamisesta ja varhaisesta toiminnasta

Vaasaan perustettiin Suomen toinen hovioikeus vuonna 1776. Vaasan hovioikeus perustettiin osaksi olemassa olevaa oikeusastejärjestystä ja hovioikeus-organisaatiota. Se ei ollut tässä mielessä originelli uudistus voimassa olevaan tuomioistuinlaitokseen eikä sen vuoksi ole myöskään ollut samanlaisen tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteena kuin hovioikeuksien perustaminen 1600-luvulla. Oikeushistorian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus käsittelee Vaasan hovioikeuden perustamista ja hovioikeuden varhaista toimintaa erityisesti muutoksenhakutuomioistuimena. Vaasan hovioikeuden kautta hahmotetaan tarkemmin hovioikeuksien tehtäviä ja ylemmän oikeudenkäytön luonnetta 1700-luvun lopulla, modernin oikeuden kynnyksellä. Hovioikeuden perustaja Kustaa III painotti huolenpitoa oikeuden hakijoista ja näiden mahdollisuuksista saada oikeutta. Oikeudenkäytön kehittäminen oli osa reformia, jonka avulla pyrittiin kehittämään Suomen olosuhteita. Hovioikeuden perustaminen vahvisti kuninkaan mainetta valistuneena hallitsijana, mutta se myös toi parannuksen ruuhkaantuneen Turun hovioikeuden toimintaan. Hovioikeuden perustamisasiakirjojen kautta teoksessa tarkastellaan lähemmin hovioikeuden perustamissyitä. Empiirinen aineisto puolestaan kertoo, oliko uudelle hovioikeudelle käytännössä tarvetta. Lähdeaineiston kautta saadaan tietoa oikeuden hakijoista, tyypillisistä muutoksenhakujutuista sekä 1700-luvun ylioikeudelle ominaisesta tavasta soveltaa oikeutta ja perustella tuomioitaan. Tutkimuksessa hahmottuu kuva varhaismodernista muutoksenhakua painottavasta instanssista, joka oli professionaalisempi ja byrokraattisempi kuin edellisen vuosisadan hovioikeudet.