Braw, Hiroshiman henkiinjääneet - romaani todellisuudesta

Koskaan aikaisemmin ei yhdellä aseella, yhdellä kerralla oltu maailmassa saatu aikaan sellaista tuhoa kuin 6. elokuuta 1945 Hiroshimassa ja pian sen jälkeen Nagasakissa. Amerikkalaisten pommituksissa kuolleitten ihmisten määrää ei tarkkaan tiedetä, mutta surmansa saaneiden määrän arvioidaan liikkuvan sadoissatuhansissa. Hiroshima oli pommin jälkeen autiomaa, jossa ei uskottu voitavan elää kymmeniin vuosiin. Hiroshimassa oli kuitenkin henkiinjääneitä - ja heistä tämä kirja kertoo. Romaanin päähenkilö on tutkija Fred Rayburn, joka saa tehtävän raportoida, mitä pommituksista selvinneet joutuivat käymään läpi. Yksi heistä on opettaja, joka kautta vuosikymmenien yrittää selvittää oppilaittensa kuolinhetken. Toinen on lääkäri, joka sinnikkäästi kamppailee viranomaisten - ensin amerikkalaisten, sitten japanilaisten - kanssa tutkiessaan pommien säteilyvaikutuksia vielä kauan pommitusten jälkeenkin. Yksi henkiinjääneistä on isä, joka koko ajan pelkää lastensa puolesta, että heissä ehkä vielä vuosikymmenienkin jälkeen ilmenee säteilyvammoja. Henkiinjääneisiin kuuluu myös kirjastonhoitaja Takeko, jonka selässä olevat arvet muistuttavat päivästä, jolloin hän äitinsä selässä sai kokea pommin polttavan voiman. Hänen ja Rayburnin välille kehittyy läheinen suhde, joka saa molemmat pohtimaan, miten kaukaiset kauhut ja muistot ovat heidän elämäänsä vaikuttaneet. Kirja porautuu aiheeseen romaanin muodossa, mutta sillä on vahva todellisuuspohja. Monica Braw sai ainekset kirjaan kootessaan Hiroshimassa ja Nagasakissa aineistoa tohtorinväitöskirjaansa varten. Hänen tapaamansa ihmiset kertovat järkyttävästi ja mieleenpainuvasti kokemuksistaan, jotka Brawin sympaattinen ja elävä tapa kirjoittaa tuo lähelle lukijaa, ja antaa hyvin todentuntuisen kuvan siitä, mitä on olla atomipommituksen kohteena. Teoksen on suomentanut Juhani Lompolo, joka on useaan otteeseen ollut kirjailijan kanssa atomipommikaupungeissa. "Hiroshiman henkiinjääneet" on äärimmäisen ajankohtainen nyt, kun kuusi vuosikymmentä ensimmäisen atomipommin jälkeen maailma elää yhä vain vaarallisempien ja laajemmalle levinneitten ydinpommien uhan alla.