Lahtinen, Ruokottomia runoja Lapista ja lannanmaasta

Erkki Lahtisen kolmas teos on aiemmista (Metsän Poika, Erähymyjä) poiketen runokirja. Teoksen nimestä huolimatta ruokottomuutta esiintyy varsin rajallisesti, runot ovat kansantajuisia ja osin humoristisia. Runojen taustalta on selkeästi aistittavissa kultaiset lapsuusmuistot sekä kirjoittajan kaipuu juurilleen. Lapin lumokaan ei näytä iskeneen kirjoittajaan aivan samoin kuin useimpiin muihin lantalaisiin. Teos tarjoaa nautittavia lukuhetkiä sellaisille, jotka haluavat ymmärtää lukemansa ilman laajempaa analysointia. Ruokottomuuskin jää sen verran vähiin, että tuskin se häiritsee edes niitä, joilla pipo tapaa olla päässä tavanomaista tiukemmalla.