Pimiä, Tähtäin idässä - suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa

Vuosina 1941-1944 toteutettiin Suomen idästä miehittämillä alueilla lähihistoriamme laajin suomenheimoiseen kulttuuriperintöön kohdistuneista hankkeista. Lyhyessä ajassa tiedemiesten onnistui kerätä merkittävät kokoelmat suullista kansantietoutta miehitetylle alueelle jääneeltä väestöltä, Suomeen saapuneilta pakolaisilta, maahan saksalaiselta miehitysalueelta siirretyiltä inkeriläisiltä sekä suomensukuisilta sotavangeilta. Sodan autioittamista asumuksista, kalmismailta ja tsasounista ennätettiin hankkia myös laaja kansatieteellinen esinekokoelma. Miehityshallinnossa tiedemiesten poliittisena toimeksiantona oli osoittaa suomalaisjoukkojen Itä-Karjalasta valtaamien alueiden kansallinen ja historiallinen yhteys entisen Suomen kanssa. Kansanelämän tutkijoille "suomensukuisuuden pelastusoperaatiossa" oli silti kyse myös katoavan kansankulttuurin viimeisien rippeiden talteen ottamisesta. Rauhan tultua miehitysalueelta hankittu aineisto menetti osin merkityksensä ja samalla sen hallussapidosta tuli ulkopoliittisesti kiusallinen kysymys. Nykyisin se liittyy kiinteästi osaksi toisen maailmansodan synnyttämää keskustelua sodan myötä kadonneen, kätketyn ja/tai sen seurauksena palautettavaksi vaadittuun kulttuuriperintöön kohdistunutta väittelyä.