Vaan väkevää olemista - Volter Kilven kirjeet Anto Säynäslahdelle

"Olenhan minä monta kertaa kuvannut sen ihanneoloni sinulle. Hiljaisella maaseudulla oma koti, hyvä 'sieluunsulauva' puoliso rinnalla, jota ajatellen ja jonka kanssa eläen sielu pysyy 'värinässä', kirjasto, jossa suuressa suuressa nauttivassa rauhassa saa elää hetkensä ihmisten kauniinpain henkien kanssa, pysyy aikakauskirjojen y.m. kanssa aina välittömässä henkisessä yhteydessä suuren maailman kanssa ja väräjää mukana ajan hengen aaltoilussa, mutta yksityisessä elämässään on täydellisesti vetäytynyt kaikesta aineellisesta tukaluuttavasta koskettelusta maailman ja ympäröivän elämän kanssa." Näin kirjoittaa nuori Volter Kilpi 6 p. lokak. 1902 Helsingistä ystävälleen Anto Säynäslahdelle Kustaviin. Vuosien 1899 - 1918 kirjeet täydentävät merkittävästi kirjailijan kuvaa. Vaikka hän seurasi tarkoin Helsingin ja muun maailman kulttuurielämää, jatkuvasti tärkeä kaipauksen ja kiinnostuksen kohde oli kotipitäjä Kustavi.