Rossi, Elämän tenho - runoja ja runoelmia

Olen usein kirjaa Kalevalan avain lukiessani todennut, että sen ajatukset ja välillä jopa yksittäiset lauseet asettuisivat herkästi kertovaksi runoksi tai runoelmaksi. Ervastin kieli on jo luonteeltaan sointuisaa ja runollista, se voi johtua osittain siitä. Mutta Kalevalan avaimen taustalla solisee muutenkin runous, itse Kalevala, ja tarttuu ilmeisesti vastaavaan suoneen lukijassakin, jos ei kirjoittamalla, niin sitten muuten, ja vaikkei kalevalamittaisesti, niin tavanomaisemmin...