Joukko ihmisiä eräässä saariston huvilassa. Ulkonaiset lait pitävät heitä yhdessä ja sisäiset hajottavat heidät. Jännitys heidän välillään purkautuu pieniin tapahtumiin, näennäisesti merkityksettömiin, mutta itse asiassa ne kätkevät kohtalon. Yksinhuoltaja yliopistonlehtori Aliisa poikansa Kriston kanssa, laman aikana pankinjohtajan virkansa menettänyt Sören, hänen vaimonsa Martta ja tyttärensä Ida, taidemaalari Saara rakastettunsa lääkäri Niklaksen kanssa... Kaikki he astuvat esiin ja saavat hahmonsa, pienen palan kerrallaan lukuisista pikkupiirteistä, pienistä puolittaisista lauseista, teoista jotka voivat näyttää yhdentekeviltä. Ihmisten välisistä suhteista ja jokapäiväisestä elämästä ei ole etsitty mitään dramaattista. Arkipäiväiset tapahtumat ovat itsessään ainutlaatuisia. Onnellistenkin kuvien alla on enemmän kuin yksinäisen naisen tarina. Kun Kriston isä Johannes ja tämän ystävätär Anna vievät pojan vuodeksi Yhdysvaltoihin, Aliisa lähtee apurahan turvin Jerusalemiin opiskelemaan hebrean kieltä ja runoutta. Lapsuuden kodista tajuntaan piirtynyt kuva Pyhästä kaupungista pirstaloituu itsemurhaiskuihin. Yliopiston kirjastossa Aliisa tapaa juutalaisen tutkija Salomonin. Rakastumiseen sisältyy muutoksen mahdollisuus. Mutta ihminen ei voi itse kirjoittaa omaa elämäntarinaansa, hänellä ei ole vapautta määrätä itse elämästään. Proosassa on konkreettinen kartta. Se vie lukijan vuoroin tämän päivän Israeliin, vuoroin Aliisan kotikaupunkiin Turkuun ja Lounais-Suomen saaristoon.