Salakka, Jänkäpolku

Punkaharjulaisen Esko Salakan romaanisarja saa jatkoa. Vuonna 1924 syntyneen ja esikoiskirjailijana varsin myöhään debytoineen Salakan uusin romaani, Jänkäpolku, seuraa nuoren sankarin, Pauli Ranteen, elämää. Suvisavotan uittokeväästä ja Rintarossin sotavuosista on siirrytty sodanjälkeiseen Suomeen, jossa suomalaisia odottivat uudet haasteet maan jälleenrakentamisessa. Rintamalta kotiin palattuaan Pauli Ranne päättää ryhtyä opiskelemaan ja etsimään elämänuraa pohjoisesta. Tie vie Lappiin, metsäkouluun. Vapaina aikoinaan nuori mies samoaa Lapin kairoilla ja jänkäpoluilla. Romantiikkaakaan ei kertomuksesta puutu, kuten ei aiemmistakaan Esko Salakan romaaneista, vaikka miehisessä maailmassa paljolti liikutaankin. Pohjoisen lumoissa liikutaan myös uutuuskirjan seuraavassa otteessa: "Anni tunsi kotiseutunsa kalajärvet ja tammukkajoet. Hän oli jo pikkutytöstä kierrellyt veljensä ja poromiesten matkassa kaukana suurten kairojen ja tunturien takana. Erämaa ei häntä pelottanut. Tyttö osasi käyttää myös metsästysaseita ja oli tuonut eräretkiltään monta metsokukkoa ja suuret määrät riekkoja. Annilla oli usein mukanaan luotettava eräkaverinsa Moro. Mustan koiransa hän oli saanut lahjaksi jo vuosia sitten. Moro oli uskollinen vahti ja Anni oli kouluttanut siitä myös pätevän metsästyskoiran. Porojakin se paimensi, kun niitä tunturista ja kairoilta koottiin".