Oksanen, Sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan tehohoito

Tavoitteet Sydänpysähdyksestä onnistuneesti elvytettyjen potilaiden toipuminen edellyttää useimmiten alkuvaiheen tehohoitoa. Eräillä tehohoidon menetelmillä on myös mahdollista merkittävästi parantaa toipumisennustetta. Tässä väitöskirjatyössä pyrittiin erityisesti selvittämään viilennyshoidon käyttöönottoa suomalaisilla teho-osastoilla ja sen vaikutusta toipumisennusteeseen, tiukasti normaaliksi hoidettavan verensokerin vaikutusta elvytettyjen toipumisennusteeseen, elvytyksen jälkitilaan liittyvän sydänlihaslaman esiintyvyyttä viilennyshoitoa saavilla potilailla sekä seerumin NSE-pitoisuuden käyttökelpoisuutta toipumisennusteen arvioinnissa. Potilaat ja menetelmät Viilennyshoidon käyttöönottoa ja sydänpysähdyksen jälkeen teho-osastoilla hoidettujen potilaiden toipumisennustetta koko Suomen laajuisesti tutkittiin Suomen Tehohoitokonsortion laatutietokantaan kerättyjen tietojen perusteella retrospektiivisesti. Verensokeritasapainon vaikutusta elvytettyjen potilaiden toipumisennusteeseen tutkittiin satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa HYKS teho-osastoilla elvytyksen jälkeen viilennyshoidetuilla (24 tuntia 33 °C:n lämpötilassa) potilailla (n = 90). Potilaat satunnaistettiin joko tiukan normoglykemian (4 6 mmol/l) tai kohtalaisen sokeritasapainon (6 8 mmol/l) ryhmiin ensimmäisten 48 tunnin ajaksi. Sydänlihaslaman esiintyvyyttä tutkittiin retrospektiivisesti keräämällä HYKS-teho-osastoilla viilennyshoidossa (24 tuntia 33 °C:n lämpötilassa) olleiden potilaiden (n = 120) verenkiertosuureita tehohoidon potilastietotietojärjestelmän tietokannasta. Seerumin NSE:n ja eräiden muiden tekijöiden yhteyttä toipumisennusteeseen tutkit¬tiin retrospektiivisesti HYKS-teho-osastoilla viilennyshoidettujen (24 tuntia 33 °C:n lämpötilassa) potilaiden (n = 90) labo¬ratoriotiedoista. Tulokset Viilennyshoito elvytyksen jälkeen otettiin suomalaisilla teho-osastoilla laajamittaiseen käyttöön jo muutamassa vuodessa sen jälkeen, kun siihen kehottava kansainvälinen hoitosuositus annettiin 2003. Samaan aikaan myös teho-osastoilla elvytyksen jälkeen hoidettujen potilaiden kuolleisuus pieneni merkittävästi. Tiukan tai kohtalaisen verensokeritavoitteen mukaan hoidettujen potilaiden 30 päivän kuolleisuudessa tai aivovaurion astetta kuvaavassa seerumin NSE-pitoisuudessa ei ollut eroa. Tiukka verensokeritavoite kuitenkin lisäsi hypoglykemian esiintyvyyttä. Matalana sydämen minuuttivirtauksena (CI alle 1,5 l/min/m2) ilmenevä sydänlihaslama havaittiin ensimmäisten 12 tunnin aikana kahdella kolmasosalla potilaista, joilla tätä moni¬toroitiin keuhkovaltimokatetrilla. Muut verenkiertosuureet eivät näillä potilailla eronneet. Seerumin NSE-pitoisuus 48 tuntia sydänpysähdyksestä mitattuna sekä tuossa vaiheessa laskusuuntainen pitoisuus oli yhteydessä toipumisennusteeseen, mutta tavoiteltaessa 100 % tarkkuutta menetelmän herkkyys oli kehno. Johtopäätökset Viilennyshoito otettiin Suomessa nopeasti laajamittaiseen käyttöön teho-osastoilla, toisin kuin muualla Euroopassa tai USA:ssa. Menetelmän käyttöönotto oli myös ajallisesti yhteydessä toipumisennusteen paranemiseen, mutta syy-seuraussuhde on epävarma. Elvytyksen jälkeisessä tehohoidossa ei ole tarpeen pyrkiä tiukkaan normoglykemiaan. Optimaalinen verensokeritavoite on edelleen epävarma. Alentuneena sydämen minuuttivirtauksena ilmenevä sydänlihaslama on yleinen heti elvytyksen jälkeen. Sen havaitseminen ilman CI:n mittausta on vaikeaa. Ilmiön tunnistamisen ja hoitamisen vaikutus toipumisennusteeseen edellyttää lisätutkimuksia. Seerumin NSE-pitoisuutta vähintään 48 tuntia elvytyksen jälkeen mitattuna voidaan käyttää ennustearvion tukena muiden menetelmien ohessa.