Hanslick, Musiikille ominaisesta kauneudesta - yritys säveltaiteen estetiikan uudistamiseksi

Klassikko, joka soi ja soi. Viihteellistynyt romantiikka piti musiikkia tunne-elämän kuvastimena, korvikkeena tai kantajana. Prahalaissyntyinen Eduard Hanslick (1825?1904) kyllästyi sävellysten riippumattomuutta loukkaavaan näkemykseen. Musiikin pitää olla musiikkia. Vasta toissijaisesti se kenties huokuu tai heijastaa jotain ei-musiikillista. Wagnerin ymmärtäjänä aloittanut Hanslick sukelsi tunnekuohuja syvemmälle. Musiikin kauneudesta (1854) teki hänestä Wienin yliopiston musiikkitieteen...