Turkka, Kärsimys on turhaa

Jouko Turkkaa pidettiin teatterintekijänä, kirjailijana ja koko lailla muutenkin ristiriitaisena hahmona. Samaa voinee sanoa hänen postuumista teoksestaan Kärsimys on turhaa, jos ristiriitaisuus tarkoittaa häikäilemätöntä rohkeutta kääntää katseensa sinne, minne moni ei haluaisi. Pökerryttävässä teoksessaan Turkka ei käy enempää eikä vähempää kuin perusasioiden kimppuun. Teemojansa kasvattavassa kirjassa ainakin ruoka, seksuaalisuus, raha ja valta saavat luku toisensa jälkeen uuden viekkaan jengan tai armottoman täyslaidallisen. Kärsimys on turhaa on karnevaali, jossa leivosherkuttelu on vain sovinnaisuuden mitan päässä ihmissyönnistä ja maailman yhdistävät kolme muotoaan muuttavaa nymfomaania. Ilottelun ja raakuuden läpi raikaa kuitenkin vakava etiikka: Ihminen ei ole pieni - raha, valta ja typeryys nujertavat hänet sellaiseksi. Jotain uutta ja tärkeää löytyy vain menemällä alhaisinta ja vaarallisinta päin. Vähäpätöisyyttä ei ole. Ja, niin, kärsimys on turhaa.