Frölander-Ulf, Minä, Muru ja metsä

Äiti rakastaa mökkeilyä. Hän rakastaa merta. Hän rakastaa tuulta. Hän rakastaa metsää. ”Huomenna voit rakentaa majan!” äiti sanoo. Minä en sano mitään. Sillä minä pelkään. Pelkään merta. Pelkään tuulta. Pelkään metsää. Mökillä käydään metsäpissalla. Olen pidätellyt tosi pitkään.Metsä on täynnä mönkijöitä ja merkillistä elämää. Jos pienen ihmisen täytyy pissata metsään, vastaan voi tulla mitä hyvänsä: kuusi joka tarvitsee apua, itkevä näkki tai hermostunut tulikärpäsjengi. Pikku ihmisen ensiaskeleet ovat haparoivia mutta käyvät varmemmiksi.Metsän kanssa voi ystävystyä.Raapetöinä ja akvarelleina toteutettu salaperäinen kuvitus herättelee niin pienten kuin isojenkin lukijoiden mielikuvituksen.