Tämä on kertomus Annan ja Gustafin pojista Benediktuksesta (s.1680) ja Sigfridistä (s.1683) ja heidän jälkeläisistään. Olin katsellut sukukirjoja, nimiä, syntymä- ja kuolinpäiviä, käräjäjuttuja … kunnes henkilöt alkoivat kertoa minulle tarinaansa vihasta, rakkaudesta, katkeruudesta, anteeksiannosta, surusta, mutta myös lohdutuksesta. Joskus kuuntelin metsää, katselin syrjästä ihmisen vaellusta … Tottako? Kyllä. Taruako? Sitäkin, mutta elämän tunnot jokaiselle totta. Istumme esivanhempieni, Kreetan ja Juhon, aitan portailla, minä Sigfridin lähtöä oleva Anneli ja puolisoni, Benediktuksen sukupuusta versonut, Matti.