Puustinen, Nuoruuteni laivat ja muita kertomuksia

Kauko Aatos Puustinen (s. 1928) toteutti unelmansa, teki kirjan jälkipolville ja läheisilleen. Lapsuusmuistot ovat kirjan hellyttävintä antia. Kaukon valoisaa luonnetta kuvaa lause: "Minulla on vieläkin se tunne, että siellä oli aina kesä." Ilmeisesti Kauko on perinyt äitinsä sitkeyden ja opinhalun. Elämä opetti myös huumorintajun. Se näkyy jo lapsuuden tarinoissa kuten Sairaana ja Kun me Venäjälle hiihdettiin. Laivat olivat jo nuoren miehen haaveissa ja aikuisena mieli paloi maailmalle. Työt itärajan takana, Neuvostoliitossa, synnyttivät monta tarinaa. Matkustin Siperiaan ottaa lukijan mukaan seikkailuun. Nuoruuteni laivat ja muita kertomuksia lähtee liikkeelle henkilökohtaisista kokemuksista ja ympäristön sekä ihmisten tarkkailusta, mutta kirjoitukset laajenevat yhteisiksi muistoiksi jokaisen lukijan mielessä omalla tavallaan. Ajan kuva on tarkka. Kun Kauko joutui lapsena asumaan ahtaasti, isona hän osti saaren ja miehuutensa vuosina rakensi talon perheelleen ja firmalleen. Kirjan tekemiseen tarvitaan taitoa ja pitää olla sanottavaa - Kaukolla on. Teknistä apua Kauko haki kirjoittajakursseilta. Ryhmä kannusti ja opetti, mutta omasta tyylistään Kauko piti kiinni. Ja ammattilainen osaa luottaa ammattilaiseen ja antaa kirjan fyysisen teon osaaviin käsiin. Monen kurssilaisen mieleen on jäänyt baskeripäinen herrasmies, joka tuli täsmällisesti ajoissa luokkaan, viimeisenä ja sanoi: "Darsvuite, Hienoon paikkaan tullaan silloin, kun kaikki toiset ovat jo tulleet."