Tämä on toinen osa kirjasarjasta Absinth. Se kertoo ruotsalaisen IT-asiantuntijan Tom Abrasaksonin elämästä ja siitä kuinka hän päätyi kehittämään salaperäisen Absinthin, jota Huck Finn maisteli jo ensimmäisessä näytöksessä. Vaikka tyylilaji on tunnustuksellinen, lukija talutetaan Tomin ikävien arkipäiväisten tapahtumien läpi raportoivalla välinpitämättömyydellä. Hänen elämänsä on suurten unelmien ja surkeiden epäonnistumisten sarja mikä muistuttaa Byronin ajatusta lahjakkaasta mutta väärinymmärretystä erakosta, joka seuraa inspiraationsa vaatimuksia mieluummin kuin aikansa yhteiskunnan tapoja. Mutta kaikki tämä on vain alkusoittoa kirjan pääteemoille: - Mielen ja Jumalan esiin tuovat voimat joissain kemikaaleissa - Näkyvän todellisuuden salaliittomainen luonne - Kuolettava sairaus länsimaisessa sivilisaatiossa. Kauhistuneen sielun leikkely sen herätessä pimeästä keskiajasta skitsofreenisen nykyajan sokaisevaan aamuun. Tämä on tarina liian älyllisestä miehestä, joka löytää halkeaman nykyaikaisen filosofian kielellisestä vankilan muurista ja soveltaa Wittgensteinilaista terapiaa palatakseen tavanomaiseen maailmaan. Askel ulos ... kirjan sivulta ... aistilliseen maailmaan. Yrittääkö herra Ojares liikaa? Saavuttaako hän mitään? No ainakin yksi asia on selvää. Hän esittää tapauksensa sellaisella ylevällä paatoksella, ettei se enää viittaa kärsimykseen vaan sen riemuvoittoon. "Tervehdys, kauhut ja helvetillinen maailma!" Eikö juuri tästä ole kyse Kristuksen kärsimysnäytelmässä?