Megaliittikivet ovat muinaisten ihmisten pystyttämiä ihmis- tai eläinhahmoisia kiviä, jotka sijaitsevat syvisssä metsissä, poikkeuksetta maaston korkeimmassa kohtaa, ja itsessään ilmentävät korkeakulttuurista ajattelua. Ketkä olivat ihmiset niiden takana ja milloin he elivät? Mitä he haluavat viestiä näiden kivien välityksellä? Maamme asutushistoria alkaa virallisesti vuodesta 8600 eKr. Rannansiirtymäteorian mukaan nämä kivet ovat kuitenkin pystytetty jo 9800 eKr. eli yli tuhat vuotta aiemmin. Silloin nämä kivet eivät olleet korpimetsien kätköissä vaan muinaissaarilla keskellä aavaa ulappaa, ja lintujen sijasta lauloivat ryhävalaat. Kiistatta nämä muinaiset valaanpyytäjämme olivat myös ensimmäisistä ensimmäiset maamme asuttajat. Me kaikki polveudumme heistä. Näitä kiviä ei ole aiemmin tunnistettu muinaiskohteiksi, eikä niitä ole koskaan tutkittu. Muinaiskulttuuri niiden taustalla on yhtä tuntematon kuin koko aikakausikin. Kivet kuitenkin kertovat ja paljastavat paljon pystyttäjiensä motiiveista ja elintavoista. Tässä kirjassa matkataan alkusuomalaisen maailmankuvaan. Asutushistoriamme alkupisteeseen, jota kukaan ei ole koskaan aiemmin tutkinut.