Arttu Simpurin esikoisromaani Levoton kaupunki on häkellyttävä lukukokemus. Tekijä kuvaa "ikivihreää" kotikaupunkiaan osuvasti ja hauskasti, käyttää rohkeasti kirjailijan vapautta. Jokainen päivä on ainutlaatuinen ja ohikiitävä ja siihen sopii sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Yksi päivä muutti heidän elämänsä odottamatta ja yllättäen. Maailma on suuri mysteeri, arvaamaton kuin meri, hiljainen kuin puro, viisas kuin Raamattu, rankaiseva ja armahtava, pilvinen ja aurinkoinen, ei koskaan samanlainen. Mitä tapahtui kaupungissa, jossa ämpärit olivat ruosteessa, maalit lohkeilleet, ovet ja ikkunat kitisivät ja naamat olivat pelästyneet ja kiihkon vallassa. Kaupungissa, joka on rikas ja köyhä, tuttu ja vieras, sukupolville selityksen velkaa, ja tehnyt ihmisille monet tepposensa! Mutta maailmassa on vain yksi paikka, jolle antaa paljon anteeksi - elämänmakuinen kotikaupunki, saven synnyttämä. Siitä ei pääse koskaan irti. Kaikki kirjan henkilöt ja tapahtumat on kuvattu "kirjailijan vapaudella". Elämässä on kaikella esikuvansa: syntymällä ja kuolemalla, päivällä ja yöllä, valolla ja sateella, miehellä ja naisella, rakkaudella ja vihalla, pelolla ja toivolla.