Kirjoittamisen siirtyminen verkkoon on suuri ajassamme vaikuttava muutos: monet nuoret kirjoittavat yleis- ja puhekielen välimaastossa elävää "kolmatta suomen kieltä" erilaisissa verkkoympäristöissä. Kirjoittaminen on heille yhteydenpitoa omaan heimoon ja myös seikkailua ulkopuolisten leireissä. Samaan aikaan puhutaan siitä, kuinka kirjoittamistaidot ovat äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosarviointien ja ylioppilaskokeen mittaamina taitoina rapistunet. Brittitutkimus taas väittää, että koulu- ja muu kirjoittaminen ovat erkaantuneet toisistaan liian kauas. Elämmekö koulukirjoittamisen vedenjakajavaihetta? Arvostetaanko kulttuurisssamme entiseen tapaan kirjoittamista taitona, jossa voi kehittyä? Onko kirjoittaminen kommunikatiivisen merkityksensä rinnalla myös yksityisen ajattelun pääväyliä ja nuoren ihmisen oman äänen kannalta elintärkeä taito?