Kelluntamusiikki on improvisoinnin opetusmenetelmä, joka tarjoaa välineitä myös improvisoinnin omaehtoiseen harrastamiseen. Tässä tohtorintutkinnossa musiikillinen improvisointi nähdään sarjana tekoja, jotka voivat suoraan muokata soittajan minäkuvaa. Ennalta tietämättömän soittaminen edellyttää soittajalta senhetkiseen ympäristöön kohdistuvaa luottamusta. Siksi improvisoinnin opettamisessa musiikilliset tiedot eivät sellaisenaan riitä. Tarvitaan käsitteitä, joiden avulla voidaan ymmärtää improvisointitapahtumaa. Tarvitaan keinoja, joilla voidaan tiedostaa ja ehkäistä improvisointiin olennaisesti liittyviä epävarmuustekijöitä. Kirjassa nostetaan esiin kiehtovia analogioita improvisoinnin opetustapahtuman ja psykoanalyyttisen työskentelyn välillä. Kuten soiva improvisaatio, myös psykoanalyysi on tämänhetkisyydessä kehkeytyvä prosessi, jossa usein hahmottuu jotain ennalta tietämätöntä. Psykoanalyyttisesti sävyttynyttä matkaa täydennetään Keith Johnstonen teatteri-improvisaatiota koskevalla vuorovaikutusfilosofialla. Kelluntamusiikki esittelee myös uuden musiikillisen toimintaympäristön sekä improvisointipohja-käsitteen, joiden puitteissa yksilön ilmaisu helpottuu. Kirja sisältää nuottiesimerkkejä improvisointipohjista sekä tarjoaa viitekehyksen niiden käytännön soveltamiseen ja edelleen kehittämiseen. Kirja on suunnattu soitonopettajille, soitonopiskelijoille, musiikkiterapeuteille sekä ihmistyön ammattilaisille, joita kiinnostaa sanaton, laajakaistainen viestintä.