olen päiväyön yhdysolennon hyveelliseksi verhotun pahuuden ja myös elämällä menehtymisen kuvaaja ihmiset luulevat sellaisen runouden olevan perin ikävää sekä vaikeaa tahi negatiivista hakiessaan intohimon tuottamaa mielihyvää he torjuvat ajatuksen itselleen liian työläänä en halua vaivaa karttavien harmia tunnolleni suon onnen odotusten täydentyä tyhjyyteensä ahneuden kasvaa eriytymisensä kylläisyyteen intohimojensa sitten nääntyessä janonsa loputtomuuteen he huomaavat viimein tuntevansa lorunoni ja tarunoni