Mitä kaikkea materiaalisuus voi teatterissa tarkoittaa ja millainen voisi olla materiaalinen tapa tehdä esityksiä? TeM, dramaturgi-ohjaaja Pauliina Hulkko tarkastelee tutkimuksessaan dramaturgisen ohjaajantyön näkökulmasta viittä taiteellista työtä: tutkimusesityksiä Amoralia (2003), Mirriseni (2003), Nälkämäen Oresteia (2004) ja Riitta - nainen talossa (2008) sekä kuunnelmaa Sanovat sitä rakkaudeksi (2004). Esityksistä nousee näkyviin etenkin esiintymiseen, dramaturgiaan ja näyttämön etiikkaan liittyviä aiheita ja kysymyksiä, joita käsitellään suhteessa tutkimuksen läpäisevään materiaalisuuden teemaan. Tämän lisäksi tutkimusesityksiä tarkastellaan niiden ääniajattelun ja groteskin käsitteen kautta. Tutkimuksessa hahmotetaan ajatusta esityksentekemisestä eettisen merkitystä tutkivana toimintana, jonka konventioihin sisään rakentunutta väkivaltaa Hulkko haluaa purkaa. Tutkimus synnyttää laajempaa ymmärrystä 2000-luvun teatterin kehitysilmiöistä jäsentämällä yksittäisen teatterintekijän näyttämöllisen ajattelun muutosta erityyppisten esitysprosessien kautta.