Levonen, Minä jään jäljelle

Minä jään jäljelle on ruumiillisuuden runokirja, joka piirtää kuvan siitä, kun luulee olevansa jotain ja hajoaa Se on ajan kuluessa syntyneiden tekstien ja sanojen piirtämien kuvien järjestäytyminen, tunneprosessien edetessä itsensä riisuminen kerros kerrokselta ja tutkimusmatkallani itseeni ja omaan kehooni kahlaaminen yhä uudestaan. Se on oman varjon läpikahlaamisen aallokko ja pimeys, nöyrtyminen ihmisyydele ja pieneksi kasvamisen tarina koska varjosta syntyy kokonainen ihmisyys Se on tarina ihmistä isompien tunteiden kanssa keinumisesta, linnunradan spiraalin pyörteissä - riskissä nimeltä elämä Ja kaiken sen jälkeen, se on tarina siitä miten sisäiset vedet keinuvat rauhallisesti soluni huokaisevat ja voin olla painava vasten alustaa Minä jäin jäljelle ja olen tässä ruumiissani, joka elää ja jonka totuuden äärellä minä antaudun