Lempiäinen, Sydän vähän kallellaan - Äidin tarina lapsen huumekuolemasta

Haaveilet, että lapsesi on onnellinen, löytää töitä ja tekee lapsenlapsia. Toivot, että lapsesi pääsee eroon aineista ja on onnellinen. Pyydät, että lapsesi pysyttelisi edes kuivilla. Sitten toivot, että lapsesi pysyy elossa. Lopuksi rukoilet, että Taivaan Isä on ottanut lapsesi luokseen. Kesällä 2017 Sofia Lempiäinen sai hätääntyneen puhelun esikoispojaltaan Julilta. Äänet pojan päässä käskivät tekemään itsemurhan. Selvisi, että kannabiksen polttaminen oli laukaissut pojalla skitsofrenian. Puhelusta alkoi uuvuttava kurimus, joka imaisi pyörteisiinsä sekä äidin että pojan. Juli muuttui perheelleen vieraaksi. Poliisi kävi välillä hakemassa pojan talteen sairaalaan. Sieltä Juli aina kotiutettiin, vaikka hän epäili, että lääkäri tuli ulkoavaruudesta. Lopulta poika tatuoi käsivarteensa aurinkokunnan kartan, jotta hän löytäisi tiensä kotiin. Retkahdukset seurasivat toisiaan. Sofia kävi toivosta kauppaa kohtalon kanssa, kunnes löysi itsensä toivomasta poikansa kuolemaa. Sofia taisteli, mutta lopulta poika valahti irti äitinsä otteesta. Tammikuussa 2021, yli kolmen vuoden huumehelvetin jälkeen, Juli kuoli. Sofia Lempiäinen kuvaa säästelemättä äidin surua, turhautumista ja pettymystä elämään pojan huumeidenkäytön varjossa. Julin tarina on voimakas puheenvuoro huumevalistuksen puolesta ja varoittava esimerkki päihteiden käytön arvaamattomista seurauksista.