"Merkillisen lyhyt matka oikean ja väärän välillä, sammakonkukkaojan levyinen." Sen Liisa huomasi jo pienenä tyttönä kokeillessaan maailmansa rajoja kotimaisemassa, jota hallitsi joki ja kylätie. Talvisodan aikaan syntynyt Liisa Marjatta Järvinen kertoo kirjassaan eloisasti elämänmenosta 1940- ja 1950- luvuilla, lomassa äiti-Saiman ja isä-Laurin muisteloita 1910- ja 1920- luvuilta. Kaikki reilusti omasta itsekkäästä näkökulmasta nähtyinä. Pieniä mutta ei vähäisiä tarinoita, pilke tai kyynel silmänurkassa. "... sammakonkukkaoja kirjoittaa joka kevät uudet kukat. Aika on sille sivulause."