Kölö syntyi Suomenlahden puolivälissä. Kielet änkevät ulos syntymäsijoiltaan, solmuuntuvat, takertuvat, kuivuvat ja etsivät läheisyyttä toisistaan. Kölö on baabelin kielen jäljitysperformanssi. Kölö on aina monta. Laulu, joka lainaa nuottinsa muinaisilta kiertokuluilta. Kölö etsii jatkuvasti kanavia ja koloja joihin tunkea lukemattomia kieliään. Ne työntyvät, laulavat, ne itseävät esi-isien ugrimaata, nauravat iglismien vauhdissa ja menettävät järkensä skandinaavisen vapauden tasaisuudessa.