"Kotisi ja maasi muista. Sinne juuresi sitele, Työsi tähkät sinne siirrä. Mikä on kutsu kansallasi Siitä sullakin osasi." Näin kirjoitti J.H. Erkko runossa Suomalainen huoneentaulu. ”Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan”, sanoi jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Nämä sanat ovat usein mielessäni. Olen halunnut tutkia ja selvittää palasen, mitä vanhempi polvi on tehnyt ja kokenut, ja mistä olemme tulleet ja mitkä asiat kantavat yhä tänäänkin. Niistä voit lukea tästä kirjasta, sekä tervehdyksistä ja perusteista myös evp-sotilaan näkökulmasta. Kirjassani on historian ”palasia” kotiseutuasioiden ja veteraanien lisäksi yli neljältäkymmeneltä matkalta Inkerinmaalle, Kirvuun ja muualle luovutettuun Karjalaan, taistelupaikolle. On välähdyksiä lähetystyöstä ja Inkerin luterilaisen kirkon uudesta alusta ja kasvusta. Nämä yhteydet ovat olleet pääosin mahdollisia vasta 1988 jälkeen. Näyttää siltä, että tämä kaikki katkeaa tai muuttuu. Kansamme koki sota-aikana ja sen jälkeen jotakin samaa kuin tänään on Ukrainassa. Sotaveteraanit ovat vasta viime vuosikymmeninä saaneet heille kuuluvan arvostuksen. Olemme kokeneet ”kylmän sodan” - sekin heijastuu taustalla.