Suomi oli itsenäistynyt 1917, mutta itäraja oli pitkään levoton. Maanviljelysneuvos Uuno Branderin visio sata vuotta sitten oli vakauttaa raja lähentämällä nuoren tasavallan rajaseutuja muuhun Suomeen. Tätä varten hän käynnisti keväällä 1923 maatalous- ja sosiaalipolitikan keinoin tehtävän rajaseututyön. Sen tavoite oli lujittaa kansallista yhtenäisyyttä parantamalla syrjäseutujen olosuhteita. Kun talvisota alkoi, nähtiin tulokset: rajan väestö koki maan puolustamisen arvoiseksi. Ville Jalovaaran tutkimus piirtää kokonaiskuvan järjestöpohjaisen rajaseututyön historiasta mukana olleiden ihmisten ja yhteiskunnallisten vaikuttajien näkökulmasta.