August Verner Jaakkola eli aikana jolloin elämän ulkoiset puitteet olivat kovin erilaiset kuin tänään. Ihmisen mieli, arjen murheet, unelmat ja pyrkimys ymmärtää maailmaa ja tehdä siitä parempi paikka lapsillemme on kuitenkin ollut aivan sama silloin kuin tänäänkin. Vennin kerrotaan lapsena olleen hyvin vilkas ja eloisa, joskus vallatonkin, mutta toisaalta syvään mietiskelyyn taipuva luonne. Herkät runolliset taipumukset hän lienee perinyt äidiltään, joka, kuten hän muistelmissaan kertoo, ei koskaan väsynyt kuuntelemasta, kun hän lausui "krenatöörejänsä". Näillä hän tarkoittanee Vänrikki Stoolin tarinoita. Kaikki muukin luettavaksi saatava runous oli hänelle läheistä ja mitallisen runouden rytmi oli perittyä jo lapsuuden runomaailmasta.