Väitöskirjassa tutkitaan poliittisen edustuksen sukupuolittumista Suomessa 1900-luvun alun äänioikeustaistelusta vuoden 2006 presidentinvaaleihin. Poliittinen edustus on sukupuolittunut, jos kansanedustajiksi ja ministereiksi valikoituu enimmäkseen toisen sukupuolen edustajia ja/tai jos naisten ja miesten ajatellaan politiikassa edustavan eri asioita. Demokratian kannalta tämä on ongelmallista, jos se johtaa sellaiseen sukupuolen mukaiseen vallanjakoon, jossa toinen sukupuoli on jatkuvasti enemmistönä poliittisissa elimissä ja pitää hallussaan politiikan johtotehtäviä. Juuri näin poliittinen edustus sukupuolittui 1900-luvun Suomessa: naisten keskittyessä hyvinvointipolitiikkaan, miehille jäivät muut poliittiset tehtävät mukaan lukien poliittisen järjestelmän ylimmät, kuten presidentin ja pääministerin, asemat.