Claes Andersson kirjoittaa uudessa runokokoelmassaan ystävyydestä, rakkaudesta, lokakuusta, kesästä jolloin hänen pikkusisarensa kuoli, politeiasta, vanhoista miehistä ja miehestä, jonka nimi on Claes. Melankolista, itseironista, suoran avointa runoutta uutta ja upeaa luomisvaihetta elävältä kirjailijalta, joka julkaisi viime vuonna lukijoiden kiittämän impressionistisen muistelmateoksen Jokainen sydämeni lyönti.