Maapallolla vuosi on aika, jossa Maa kiertää Auringon ympäri. Sairaasta ja yksinäisestä se tuntuu pitkältä, kun taas terveen ja toimeliaan aika lentää siivillä. Aika tekee aina tehtävänsä, se meitä muuttaa ja lopulta meidät jättää. Kun ihmisen elonkaari päättyy, jää siitä läheisille muistoja, ensin lähinnä kaipauksen sitten jo kiitollisuuden sävyttämiä. Monelle sota-aikana syntyneelle äiti on ollut tärkeä lapsuuden turva, lohtu ja arvomaailman perusta ihminen, johon on säilynyt katkeamaton henkinen side läpi elämän. Äiti on ollut tärkeä myös Pohjois-Savon Nilsiässä syntyneelle Olavi Heikkiselle. Tässä hän kuvailee päiväkirjamerkintöihinsä perustuen Helmi-äitinsä 95. vuodenkiertoa. Samalla hän seuraa tarkkakatseisesti yleistä maailmanmenoa, ajan ilmiöitä sekä ihmisten tapoja ja mielenmaisemia tekemättä tuntemuksistaan liiallisia yleistyksiä.