Eletään sodanjälkeisen Suomen suurten muutosten aikoja. Kajaanin seminaarista valmistunut opettaja saa kuulla pienessä kyläkoulussa vapautuvasta paikasta. Kun toiveikkain mielin lähetetty hakemus myös hyväksytään, ensimmäisen lapsensa saanut perhe muuttaa Parkuan kylään Sotkamossa. Uusi johtajaopettaja tarttuu saamaansa toimeen nuoruuden innolla, ja pienen koulun oppilaat ovat omaksuneet katajaisen kansan nöyrän asenteen työntekoa kohtaan myös opintielleen. Parkuavaaran kupeessa opettajan kasvava perhe viettää ulkoisesti vaatimattomia, mutta sisällöltään rikkaita vuosia. Turhuuden sijasta tärkeää on ainoastaan se, mikä tukee elämän jatkumista. Veikko Rissasen osittain omaelämäkerrallisen romaanin kauniina kehyksenä toimivat kainuulaiset luonnonaarteet, joiden piirteitä hän kuvailee arvostetun eräkirjailijan tarkalla silmällä. Jylhissä maisemissa asettuu myös ihminen osaksi ikuista kiertokulkua, jossa yhden sukupolven kulkema matka on vain pikainen silmänräpäys. Perhettä kohdanneita ristiriitaisiakin vaiheita Rissanen kuvaa avoimesti ja ymmärryksellä.