Maailman mittaajat kertoo kahdesta 1700 ja 1800-luvun vaihteessa eläneestä suuresta saksalaistiedemiehestä, joiden elämä, näkökulma ja toimet sivuavat jännittävällä tavalla toisiaan. Toinen heistä on Alexander von Humboldt, laajalti reissaava tutkimusmatkailija, maailman arvoituksiin perusteellisesti pureutuva vanhapoika-askeetti, toinen kotikulmilleen maanmittariksi jämähtävä matemaatikko ja tähtitieteilijä Carl Friedrich Gauss, jonka elämään mahtuu muutakin kuin hengenviljelyä: rakastajatar, suuri rakkaus, kaksikin perhettä ja rahahuolia. Miehet ovat monella muullakin tapaa toistensa vastakohtia: Gauss oli lapsinero, yksinkertaisen puutarhuriperheen kummajainen, josta kasvoi suorasuinen kuvainkaataja. Humboldt taas oli Preussin valistusporvaristoon lukeutuvaa sukua, jolle Goethe oli läheinen perhetuttu ja monipuolinen tietämys, käytöstavoissakin näkyvä sivistys ja menestymisen pakko itsestäänselvyys.