Antonio Gramsci (1891-1937) on yksi merkittävimmistä 1900-luvulla kirjoittaneista yhteiskunta- ja kulttuuriteoreetikoista, jonka näkemykset ylittävät ahtaat ja keinotekoiset tieteenalarajat. Fasistisen Italian vankeudessa vuosina 1929-35 kirjoitetusta 29:stä muistikirjasta muodostuvassa Vankilavihkoissa Gramsci tarkastelee poikkeuksellisen omaperäisistä ja oivaltavista näkökulmista ihmisyhteisöissä vaikuttavien voima- ja valtasuhteiden organisoitumisen kysymyksiä ja ongelmia. Keskeiseen asemaan nousevat analyysit hegemonisesta vallasta kehittyneiden kapitalisten yhteiskuntien koossapitävänä voimana ja toisaalta radikaalien muutosliikkeiden sivuuttamattomana teoreettisena ja käytännöllisenä haasteena. Jälkiteollisten yhteiskuntien ja globaalin kapitalismin hallitsemalla aikakaudella Vankilavihkot tarjoaa hedelmällisiä lähtökohtia kulttuurisen, poliittisen ja taloudellisen vallan luonteen ja keskinäisten yhteyksien kriittiselle tutkimukselle sekä voima- ja valtasuhteiden muutokseen tähtäävien vastahegemonisten yhteiskunnallisten liikkeiden käyttöön.