Eikä yksikään pelastunut (Ten Little Niggers/And then there were none, 1939) on Agatha Christien kirjoittama salapoliisikirjallisuuden klassikkoteos. Se suomennettiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Uuden suomennoksen nimeksi vaihdettiin Kymmenen pientä neekeripoikaa vuonna 1968 ja nimi muuttui takaisin muotoon Eikä yksikään pelastunut vuonna 2003. Kirja on tunnetuimpia suljetun huoneen arvoituksia, joissa rikos tapahtuu eristetyssä paikassa ja syyllisen on oltava yksi rajatusta, suhteellisen pienestä ryhmästä. Kirjan juonen pohjana on monien muiden Christien teoksien tavoin englantilainen lastenloru. Jokaisen vieraan makuuhuoneessa oli seinällä vanha lastenloru Ten little indians. Herra Owenin määräyksestä palvelijat laittavat illallisen jälkeen gramofoniin soimaan levyn, joka nimen mukaan olisi pitänyt olla Joutsenlaulu. Levyllä ei kuitenkaan ole musiikkia vaan puhe, jossa jokaista paikalla ollutta syytetään murhasta. Agatha Christie sovitti romaanin näytelmäksi 1943. Hän tajusi kuitenkin, että romaanin synkkä loppu ei toimisi näyttämöllä, sillä kukaan ei olisi jäljellä kertomassa tarinaa. Hän muutti lopun niin että Lombard ja Vera ovat syyttömiä, jäävät henkiin ja rakastuvat toisiinsa. Kenraali Macarthurista tuli kenraali Mackenzie, luultavasti koska kenraali Douglas MacArthur oli näkyvästi mukana tuolloin meneillään olevassa toisessa maailmansodassa.