Teoksessa sukelletaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuohuviin vuosiin, Minna Canthin salonkiin Kuopiossa ja Bobrikoffin sortovuosien ylioppilaselämään Helsingissä. Kun taikalyhdyn valokiila heijastaa valokuva-ateljeen seinälle värikkään kuvan toisensa jälkeen, Maria on mykistynyt, haltioitunut. Taikalyhtynäytös herättää hänessä pysyvän kiinnostuksen esittävään taiteeseen. Alkaa matkateatterin ja sanojen maagiseen maailmaan. Marian mummi kannattaa naapurissa asuvan kirjailija Minna Canthin ajatuksia. Mummin ansiosta Maria pääsee kouluun. Kotona Maria hoivaa pikkusisariaan ja -veljiään, koulussa kirjoittaa niin hyvin, että opettaja väittää hänen jäljentävän aineensa jostain. Kapinoiva Maria karkaa ja saa käytöksenalennuksen. Samaan aikaan hänen aineensa julkaistaan lehdessä. Ylioppilaaksi hän voi päästä vasta "saatuaan vapautuksen sukupuolestaan". Helsingin yliopistossa Maria opiskelee kirjallisuutta ja historiaa kirjoittaen samalla novelleita ja arvosteluja lehtiin. Hän menee salakihloihin ja joutuu tunne-elämässään vedenjakajalle juuri, kun ensimmäinen novellikokoelma on valmistumassa.