Suurin osa maapallon eliöistä on loisia, ja niitä on kaikilla eliöillä viruksista selkärankaisiin. Vaikka loisoppi on nykyisin keskeinen osa ekologista tutkimusta ja opetusta, loisten runsauteen ja leviämiseen vaikuttavista tekijöistä ja niiden vuorovaikutussuhteista ei ole ollut saatavana kattavaa, suomenkielistä yliopistotason oppi- ja tietokirjaa. Ekologinen parasitologia esittelee tiiviisti ja yleistajuisesti loisopin keskeiset termit ja peruskäsitteet, ja soveltaa niitä luonnonvaraisten eläinten tutkimukseen. Ekologit ovat kiinnostuneita eliöiden vuorovaikutussuhteista niiden taksonomisesta asemasta riippumatta, minkä vuoksi loiseksi luettavan eliön määritelmä on ekologisessa tutkimuksessa usein hyvin väljä lääke- ja eläinlääketieteelliseen tutkimukseen verrattuna. Loisten ja niiden aiheuttamien vaikutusten moninaisuudesta johtuen niiden aiheuttamien terveydellisten ja taloudellisten haasteiden menestyksekäs ratkaiseminen edellyttää kuitenkin eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä. Koska myös metsästäjät, maaviljelijät, ja monet muut ammattiryhmät usein avustavat eläinten loisnäytteiden keräämisessä tutkimukseen tai epidemioiden seurantaan, kirjan tarkoituksena on antaa yleistajuista perustietoa kenelle tahansa loisista, ja niiden tutkimuksesta kiinnostuneelle. Loisten monimuotoisuuden selvittäminen on suunnaton urakka, mutta vaikeampaa on selvittää loisten vaikutusta isäntäyksilöihin ja -populaatioihin. Loiset voivat muuttaa isännän rakenteellisia piirteitä, ottaa isännästä ravinteita ja energiaa, tai muuttaa isäntäeläimensä käyttäytymistä. Ihmisillä loisten merkitys heijastuu lähes kaikkiin elämänalueisiin jokapäiväisistä ruokailutavoista (sianlihan välttäminen trikiinitartunnan estämiseksi) epidemioiden aiheuttamiin maailmanhistorian mullistuksiin.