Turkka Jämsénin esikoisteos Parhaat päivät - metsämiestarinoita (Karisto 1997) sai myönteisen vastaanoton. Siinä iskettiin tarinaa joukolla nuotiotulien ääressä. Tässä uudessa kirjassaan Jämsén pyrkii tarkkailemaan elämää seikkaperäisemmin oman kokemuksensa kautta; monelta käsin Suomea, monenlaisia ihmisiä heidän roolihahmoissaan ja niistä riisuttuna. Kun katselee asioita vähän kauempaa, ihmiset näyttävät loppujen lopuksi melko samanlaisilta. Jämsén tarkentaa kameraansa, saa esille kuvattavista ihmisistä yksilöllisiä, inhimillisiä piirteitä. Vain niistä voi päätellä ihmisen aitouden. Tuleeko mielenrauha ja tyytyväisyys ihmisen ulkopuolelta vai hänen sisimmästään?