Tavanomaisia sotatoimia on Ari Aholan kolmesta kertomuksesta koostuva romaani isän ja pojan kohtaloista talvi- ja jatkosodassa. Räisälästä Kannakselta kotoisin oleva Pentti Ketola saa tulikasteensa 21-vuotiaana Koillis-Laatokan rintamalla Loimolassa. Talvisodan dramaattiset kuukaudet kasvattavat nuoresta asevelvollisesta eleettömän velvollisuudentuntoisen sotilaan ja todellisuudentajuisen aikuisen miehen. Jatkosodan alussa hän haavoittuu pahasti ja toivuttuaan saa siirron sotapoliisiksi valloitettuun Petroskoihin, jonka suomalaiset ristivät Äänislinnaksi. Miehitetyn kaupungin asukkaat on suljettu leireihin, ja sen hallintoa johtavat Suur-Suomen kannattajat, joihin Ketola ei kuulu. Ketolan tehtävä on etsiä ja eliminoida desantteja, mutta ristiriidat esimiesten kanssa johtavat hänet omapäisiin ratkaisuihin, jotka huipentuvat elokuisena yönä yritykseen kaapata desanttien lentokone. Pentin isä Paavo Ketola kokee ikääntyvänä miehenä elämänsä pahimmat päivät. Kannaksen suurhyökkäyksen alta hänen on evakuoitava perheensä ja koko Räisälän pitäjän karja. Sekasorron keskelle hän saa tiedon Elisenvaaran aseman pommituksista. Niiden alle on jäänyt juna, johon hän on saattanut vaimonsa ja poikansa, eikä tietoa heidän kohtalostaan ole. Järkyttävässä kohtauksessa Paavo Ketola etsii omaisiaan satojen ruumiiden joukosta. Ari Aholan kerronta on niukkaeleistä ja vaikuttavaa. Tavanomaisia sotatoimia kertoo koruttomasti ihmisistä ja perheyhteydestä sodan paineessa.